Miksi Loirinuotiolla toimii

Olen pitkästä aikaa – ja hitaalla liekillä, myönnän – tykästynyt kotimaiseen tv-sarjaan.

Loirinuotiolla on aivan loistavaa viihdettä, uusintoinakin.

Madventures-jakson katsoin jopa kahteen kertaan, niin tykittävää SYVÄVIIHDETTÄ se oli. Ehkä seuraavassa määrittelen tämän termin jollain tasolla… 😉

Madventures-jakso oli suorastaan klassikko. Etsi jostain eteesi, et tule katumaan…

Tässä muutama syy miksi Loirinuotiolla toimii niin hyvin jaksosta toiseen:

Arvovapaa ympäristö – lupa olla ”toisin” – toisinajattelija, toisineläjä, vapaa boheemi, yhteiskunnan huipulla tai sen ulkopuolella, täysin uniikki yksilö kuten isäntäkin.

Maskit ja tittelit pois, näillä tulilla ollaan kaikki yhtä arvokkaita ihmisiä yhden päivän ajan, vaikka tiedostetaankin toki mistä kukin tulee ja minne palaa.

Vain nimellinen kotikenttäetu isännällä, tarkoitus ei ole että aivan kaikki pyörii isännän persoonan, historian ja maailmankuvan ympärillä. Ottaen huomioon, että vieraat joutuvat matkustamaan syvään Lappiin, tämä on jonkinlasteinen saavutus.

Arvostus oletusarvona – ketään ei kutsuta lynkattavaksi vaan valittu mukaan arvostuksesta. Siitä syntyy hienovireistä vuorovaikutusta, lyttäysmedioita riittää muuallakin etenkin julkisuuden henkilöille.

jne. Jonkinlainen suomalainen hienoviritteinen piilofilosofisuus pääsee pilkahtamaan tässä ympäristössä hyväksyttynä elementtinä. Kuin saunaillan jälkeen, juuri ennen lottoarvontaa.

Tämä formaatti ei muuten toimisi alkuunkaan USA:ssa. Miksikö ei?

Luuletko tosissasi, että Hollywoodin agentit, uramanagerit ja publicistit päästäisivät Jack Nicholsonin puhumaan ilman filtteriä Roman Polanskin ja Warren Beattyn kanssa 1970-luvun naisvalloituksistaan ja kokaiinipöllyistään Jackin sisäpihalla?

Ja entinen studiopäällikkö esittelisi ylpeänä kymmenien vuosien valloituksista kertynyttä häpykarvakokoelmaansa (en muuten keksinyt tuotakaan itse)? Ei ikipäivänä.

Maailmantähden elämä on hyvin manageroitua ja kontrolloitua, alalla kuin alalla.

Tietty rosoisuus, aitous ja alastomuus kuuluu suomalaisuuteen, ja niin paljon kuin olenkin anglomaailmaan kallellaan itse, tästä puolesta pidän suomalaisuudessa.

Anglomaailman julkisuudessa ollaan vuoroin konservatiiveja ylähuuli tiukkana, vuoroin sliipattuja mukaliberaaleja. Suomessa annetaan kaiken roikkua sellaisenaan kaikkien nähtävänä. Kontrasti hypertuotetun ja rososuomalaisen välillä on herkullinen, sitä ei tavoiteta tosi-tv:n keinoinkaan. Propsit täysosumasta Loirille, vierailleen ja tuottajilleen.