Eihän vaan saa?
Tästä tuntuvat niin monet olevan liikuttavan samaa mieltä.
Aina kun tulee esiin, että markkinoinnissa pitäisi näkyä persoonallisuutta jotta se nappaisi.. no, asiakaspersooniin, alkaa tekosyiden pyörremyrsky:
- Ei meillä ole tähtiä firmassa, kaikki on yhtä tärkeitä
- Me rakennetaan brändiä pitkäjänteisesti, ei heiluta nimillä julkisesti
- Se on epäreilua yhdelle olla valokeilassa ja saada kaikki huomio
- Se on epäreilua yhdelle olla keskipisteessä ja saada kaikki huono palaute
- Emme tarvitse karismaattista johtajaa, asiakkaat eivät luottaisi enää meihin…
Blaa, blaa, blaa.
Mietitäänpä vähän kotimaista mainoshistoriaa taaksepäin.
K-Kaupan Väiski?
Vaatehuoneen Simo?!
K-kaupan Väiskistä tuli koko ketjun symboli ja tunnettiin jopa etelänaapurissa asti. Antoi kasvot lähikaupalle, ja muodostui jopa auktoriteetiksi: mitä Väiski tänään tekisi, mitä Väiski tekisi näillä raaka-aineilla?
Vaatehuoneen Simo myi rekkakaupalla vaatteita 90-luvulla, ja myy kai vieläkin. Lama-ajan hintatietoiset ihmiset tarvitsivat esipuhujan, ja Simohan puhui. Lyhyitä muutaman sekunnin TV-mainoksia, joilla kuitenkin personoitiin koko ajan symboliikka. YsiYsi!
Nykyään ei tarvita edes kalliita TV-mainoksia, jotta erottuu persoonalla omalla markkina-alueellaan. On YouTube, sosiaalimedia sekä järkyttävän alikäytetty sähköpostimarkkinointi.
Tarvitaan vain ripaus asennetta ja uskallusta erottua omalla tavallaan, jotta persoona alkaa vetää myyntiä.
Seuraavan kerran kun väittelette neukkarissa saako uutiskirjettä allekirjoittaa joku henkilö ja saako siinä puhua henkilökohtaisella otteella… muistelkaa vaikka K-Kaupan Väiskiä. Kuka voisi olla teidän Väiski? Kuka on teidän yrityksenne kasvo? Takaan teille, asiakkaat valitsevat sen itse jos te ette sitä tee…
No comments yet.