Vieläkin kuulee neukkareissa, kun aletaan miettiä tuotetta ja sen markkinointia:
”Miten ihmeessä tästä meidän tusinatuotteesta saadaan aikaan markkinoille uniikki mielikuva?”
Anna mun kaikki kestää… oikeasti nyt jo. 🙂
Ollaan jo pitkällä 2000-lukua, jolloin pitäisi lentävien autojen ja ruokapillerien ja robottien viheltää vasemmalta ja oikealta. Ja internetistä löytyy lähes kaikki… paitsi että ei löydykään.
Mutta kai tässä on sellainen ajatus, että…
”Kun tämä meidän tuote pääsee uniikkina seisomaan yksin koko komeudessaan keskellä markkinapaikkaa niin silloin se ohittaa kaiken kilpailun ja vetää silkalla maagisella vetovoimallaan puoleensa asiakkaita. BOOM!”
Tämä ei valitettavasti vastaa todellisuutta.
Todellisuudessa kilpailtu ja suorastaan ”ahdas” markkinapaikka on kaunis asia, koska se tarkoittaa että on olemassa myös rivakkaa, monipuolista ja pysyvää kysyntää.
Ei siis huudella tyhjille huudeille. Sitä ei kannata koskaan tavoitella, siinä on maitojunan paikka.
Tuotteen uniikkiuden mielikuvaa ei kannata jahdata liian tosissaan… se ei ratkaise ostaako asiakkaasi vai ei
Mitä siis uniikkiuden jahtaamisen sijaan kannattaa tavoitella?
Vastaamaan todelliseen, todennettuun tarpeeseen uniikilla tarjouksella.
No tähänpä perustuotepäällikkö saattaisi rähähtää:
”Hähä! Uniikkius on sittenkin tärkeää – olinko oikeassa mitä hä?”
No niin, uniikkiudella on siis tiettyä käyttövoimaa tarjouksen tai tarjooman muotoilussa, mutta siinäkään se ei ole 100% välttämätön.
”Uniikkius” on parhaimmillaankin vain epämääräinen mielikuva siitä, miltä toimiva tarjous tuntuu prospektin mielessä. Ei sinänsä todellisuutta saati hyödyllistä.
Tuote ja tarjous erottuu markkinoilla edukseen, kun kerrot siitä parhaat edut sarjatulella. Uniikkiuden sijaan kannattaa tavoitella erottuvuutta, ja sitä varten kaivaa edustava setti myyntiargumentteja esiin hiljaisesta tiedosta. Hakku käteen ja tuotetietoja louhimaan!
No comments yet.