Puhutaanpa hetki hyödyn tavoittelusta.
Kuulostaa välittömästi siltä, kuin taka-ajatuksena olisi muista hyötyminen, itsekkyys tai silkka hyväksikäyttö.
Jostain syystä tämä käsitys lävähtää silmille ennen kuin on päästy alkua pidemmälle, huomaatko saman?
Mutta tosiasiassa, hyödyn tavoittelu on yksi tärkeimmistä asioista mitä voit tehdä, kunhan se pidetään ”puhtaana”. Koitan selvittää. 🙂
Elämä EI ole nollasummapeliä. Jos teet maalin jalkapallossa, se ei tarkoita että jonkun jossain täytyy epäonnistua maalinteossa.
Jos saat kympin kokeissa, se ei tarkoita että jonkun on sitten saatava vastapainoksi nelonen.
Jostain syystä kun kyse alkaa olla liiketoiminnasta, rahasta ja menestyksestä… tämä selkeä ajatus alkaa helposti lipsua.
Jos yrityksesi menestyy, se ei todellakaan tarkoita sitä että jonkun jossain täytyisi kokea konkurssi.
Jos joku startupinsa myynyt jeppe ostaa viisi Lamborghinia, se EI tarkoita että työttömien asema kurjistuu.
Elämä on jatkuvaa evoluutiota, ei ”kauhun tasapainoa”.
Miksikö puhun tästä keskellä hehkeintä kesää, ja
vielä aavistuksen tavallista kipakampaan sävyyn?
Ehkäpä siksi, että huomaan entistäkin selvemmin valtavan eron suomalaisten suhtautumisessa hyödyn tavoitteluun, verrattuna anglomaailmaan (USA, Britannia, Australia, jne.)
Ehkäpä juuri tästä syystä ainakin 75% asiakkaistani on muualta kuin Suomesta, juuri tuolta puhtaan hyödyn tavoittelua ymmärtävältä vyöhykkeeltä.
New York state of mind… etc.
Joskus harvoin löytyy kotimaastakin joku, joka ymmärtää miksi kannattaa investoida hyödyn maksimointiin. Harvassa he ovat, joten taputahan itseäsi olalle jos kuulut heihin.
Sattumoisin myös kesällä huomaan erityisesti, miten anglomaailmassa pysyy pyörät pyörimässä vaikka välillä lomailtaisiinkin.
Puhunko nyt siis perisuomalaiseksi saavutetuksi eduksi ymmärrettyä 4-5 viikon kesälomaa vastaan? En välttämättä.
Vaikka kieltämättä se tuntuu hurjalta, että tiedän esim. lääkärien kokevan olevansa ”ruosteessa” ensimmäistä päivää leikkaussaliin palatessaan pitkien lomien jälkeen.
Kaikesta selvitään, mutta haluan silti kyseenalaistaa sitä onko se niin hienoa ”tappaa itsensä työllä” ja olla sitten selkäranka jäykkänä riippumatolla yksi kuukausi vuodessa. Ja taas alusta.
Vaiko elää koko ajan niin, että elämä pysyy kohtuuden rajoissa, ja suuriakin saavutuksia tulee niin että hyvinvointi pysyy ja paranee.
Se ON mahdollista. Mutta tuskin yleisimmän jaetun paradigman puitteissa.
Onko hullumpaa väitetty? Totta vie on…
Väitän, että juuri hyödyn tavoittelu on se puhdistava tekijä ja asenne, joka mahdollistaa tämän kultaisen keskitien.
Väitän, että jokaisen meistä velvollisuus on maksimoida hyöty, ei pelkästään oman hyvinvoinnin ja oman lähipiirin hyvinvoinnin vuoksi. Vaikka siinäkään ei ole mitään vikaa, koska kukaan ei hyödy siitä että sinulla menisi huonosti.
Väitän, että hyödyn tavoittelu vapauttaa sinut ja minut toteuttamaan korkeampia tehtäviämme yhteiskunnassa, ja auttamaan toinen toistamme enemmän.
Niin puhdistavan tärkeää ja yksinkertaista on puhdas hyödyn tavoittelu. Utilitarismia parhaassa muodossaan.
Voisi sitä rahaksikin sanoa koska se sellaisena myös ilmenee, vahvistaen sen että hyötyä on syntynyt. Tai kuluneella termillä arvo, tai jopa lisäarvo (argh).
Usein kuulee valitusta siitä, että kunpa vain olisi varaa ostaa apua, ostaa palveluita, ostaa aikaa… jne niin sitten voisi toteuttaa itseään. Kun kaikki aika menee tekemiseen.
Niin muuten menee, jos huomio ei ole hyödyn tuottamisessa.
Puhdas utilitäärinen hyödyn tavoittelu puuttuu Suomesta jostain syystä. Tehtäisiinkö sille loppu, tai ainakin vaihtoehto?
Summa summarum: hyödyn tavoittelu puhdistaa vertailusta, kateudesta, epäilyistä, kyräilyistä… siis suomalaisten helmasynneistä. Se on velvollisuutesi, ja sitä ei pääse pakoon kuin enempään tekemiseen.. ja senhän jo tiedät, että se on umpikuja. Keskity siis hyötyyn. Siinä voittavat kaikki.
No comments yet.