Voit hyvinkin olla täysin oikeassa.
Kantasi voi olla todella aukottomasti perusteltu tieteen, kokemuksen ja monenlaisen empirian perusteella.
Olet niin oikeassa kuin vain ihminen voi maan päällä olla.
Kukaan ei voi todistaa kantaasi vääräksi, ei sitten mitenkään.
Voitto!
…vai onko sittenkään?
Kun olet keskittynyt olemaan oikeassa ja todistamaan kantaasi oikeaksi, oletko ylipäätään tosissasi asiasi suhteen?
- Ei totuus kaipaa puolustajaa.
- Ei ’oikea, perusteltu näkökulma’ saa sinällään mitään toimimaan.
- Et voi rikkoa maailmaa omalla näkökulmallasi tai mielipiteelläsi, mutta maailma voi rikkoa sinut sitä vasten.
Sen sijaan voit päästä totuuden jäljille asiassa kuin asiassa olemalla tosissasi; olemalla utelias, kysymällä hyviä kysymyksiä, vastaanottamalla odottamattomia vastauksia, tulemalla yllätetyksi.
Vanhan päälle voi aina rakentaa uutta, mutta onko se silloin todella uutta?
Kaikki todella uusi syntyy ennakkoluulottomuudesta, suoranaisesta päättömyydestä.
Eräs tenniskaverini takavuosilta totesi kerran kentän laidalla katsellessaan häviökierteessä olevaa kaveriaan: ”Tämäkin kaveri pelaisi NIIN hyvin, jos sillä vain ei olisi päätä”.
Olen edelleen samaa mieltä.
Mitä jos tehtäisiin enemmän päättömiä asioita, ja päättömällä asenteella? Ilman oikeassa olemisen taakkaa. Se on todellista tosissaan olemista.
Kun olet saanut tarpeeksesi oikeassaolemisesta, jätä se rohkeasti rannalle ja jatka tosissasi ollen. Saatat joutua luopumaan jostain vanhentuneista käsityksistäsi, mutta ainakin saavutat helpommin sen minkä perässä alunperin olit.
No comments yet.