Tapahtuipa päivänä muutamana Helsingin asematunnelissa kävellessäni…
Tuloksena 295.676 katselua Facebookissa ja 1742 YouTubessa, tähän päivään mennessä.
Sattumaa? Ainakin suunnittelematonta.
Heti kuvaamisen jälkeen tunsin kyllä että tässä on jotain mikä voisi lähteä käsistä.
Mutta en toki tiennyt varmasti leviäisikö vai ei.
En usko että sitä voi välttämättä täysin suunnitellakaan, vaikka siihen onkin jotkut kaavoja tehneetkin (Mark Joyner ja pari muuta).
Näin jälkeenpäin analysoiden voi toki miettiä mikä sai ihmisiä jakamaan näin suuressa määrin. Esimerkiksi:
- Rakkaus, tuo tunteista ja voimista suurin -toisen suusta kuultuna sitä on helpompi jakaa.
- Toisenlainen maahanmuuttaja; kaltoinkohdeltujen mamu-uutisten ollessa miltei arkipäivää, tällainen ylistyslaulu uudelle kotimaalle (näin uskallan aksentista päätellä) on virkistävää ja ehkä helpottavaakin
- Hypnoottinen rytmi ja toisto saa unohtamaan hetkeksi omat murheet – edes alle minuutiksi
- Kaveri yltyy esittämään suoraan kuvaajalle eli ”jokaiselle meistä” – tuntuu henkilökohtaiselta
Ja niin edelleen.
Mutta lopulta uskon, että on yksi tekijä ylitse muiden: aitous.
Sitä on vaikea generoida käskystä, saati suunnitelmallisesti.
Kuitenkin siihen voimme kaikki pyrkiä – ei vaadi erityiskykyjä tai -taitoja.
Aitous vie pitkälle. Joskus jopa perille.
PS. Kuka tekee remixin? Tämä suorastaan huutaa sitä. 😉
No comments yet.