Törmään erääseen outoon primitiivireaktioon tuon tuosta kotimaisessa liike-elämässä.
Olen päätellyt, että kyseessä on ilmeisen perisuomalainen ilmiö, koska en vastaavaa ole muualla tavannut. Ainakaan samassa mittakaavassa.
Kyseessä on se, että pelätään omia prospekteja tai jopa asiakkaita!
Ei kai me voida lähettää sähköpostia kuin kerran kuussa, nehän voi vaikka hermostua…
Niinkö meinaat? Mistä tiedät? Oletko kokeillut? Montakin kertaa?
Mistä näin päättelit: aioitko spämmätä pahastikin ja törkeää sisältöä? Ai et? No mistä pahastuisivat sitten?
Mikä on pahin mitä voisi tapahtua? Lakkaavat seuraamasta viestejänne? Sehän tarkoittaa etteivät niitä alun alkaenkaan halunneet, joten lopputulos hyvä ja toivottu.
Leivotko asiakassuhteisiisi aivan turhaa pelkoa?
No entä sitten oman sisällön pelkääminen.
Eihän me voida puhua mitä mieleen sattuu, nehän odottaa meiltä brändin mukaista…
Nyt jo suu poikki, oikeasti! 🙂
Luuletko tosissasi, että yhtään kukaan ilahtuu saadessaan jotain vesitettyä brändimössöä sähköpostiinsa, mistä pitää erikseen tulkita jotta saa selvää mistä edes on kyse?
Tämä on JUURI se syy miksi prospektisi oletusarvoisesti odottavat teiltä (ja kaikilta muiltakin)… no, skeidaa.
Joten älä anna heille sitä vesitettyä mössöä, SE on se pahin virhe minkä voit tehdä.
Tehtäväsi ei ole maksimoida potentiaalisten asiakkaiden joukko, vaan todellisten. Viesti sen mukaisesti, juuri sille tärkeimmälle 20%:lle, ei sille 80%:lle renkaanpotkijoita.
Älä siis pelkää, että joku reagoisi sähköpostiisi. Pelkää sitä, että kukaan ei reagoi.
Capiche?
Molto bene. Saarna suoritettu.
Ole seuraajillesi positiivinen poikkeus. Osoita olevasi ihminen, puhu ja kirjoita kuin ihminen. Tee sitä kuin ihminen eli useammin kuin kerran kuussa. Vastaa heille kuin ihminen. Tee kauppaa kuin ihminen. Unohda web ja brändi ja ohjeistus ja ole ihminen. Ihminen odottaa Sinua toisella puolella. Häntä myös asiakkaaksi kutsutaan.
No comments yet.